Mietin tässä vaa kuinka monta kuukautta tää kyseinen postaus on seisonu luonnoksista ja aina mietin huomenna mä julkasen ja jatkan kirjottamista. Oisko tänää se päivä? Elämä viimisen vuoden aikana on muuttunu hurjasti. Vai onko sittenkään. Edelleen arki rullaa samalla painolla. Yritetään epätoivosesti karistaa ylimääräsiä kiloja ja ollaan ikuisessa herkkulakossa. Tanssijalkaa alkaa kutkuttaa jo viimeistää keskiviikkona ja lauantaina ollaa täydessä tällingissä menossa kohti paikallista toivoen että ehkä tänää on paljon parempi ilta ku viime viikonloppuna. Sunnuntaina toistuu joka kerta samalla kaavalla.Kerrataan illan tapahtumat ja loppupeleissä tullaan päätökseen että ei muisteta mitään. Mietitää mitä darrasafkaa tänää syödää ja luvataa että ensviikonloppuna ei kosketa edes vappusimaan.
Mutta silti voin ylpeenä sanoo että oon pirun tyytyväinen tän hetkiseen elämää! Niitä huolettomii baari iltoja ja öitä. Nauraa sunnuntaina parhaan ystävän millaset tanssi muuvit on taas tullu vedettyy. Uskaltaa unelmoida tulevaisuudesta. Painaa töitä niska limassa ja auttaa ihmisiä. Pyyhki kaverin kyyneleet ja heittää yläfemmat. Juoksee lenkkipolulla ittensä nii loppuu että koko kroppa vaa tärisee ja kiittelee upeesta lenkistä.
Joskus näin tylsinä arki iltoina tuleee vaa kaipaus sitä yläaste aikaa ja niitä kaikki kymmeniä kavereita. Mahtavinta tässä on se että kun täällä tuppu kylässä asutaan ni vanhoja nassuja näkee päivittäin. Enää tosin ei olla niin läheisiä. Mutta tarviiko sitä? Kyllä ne kymmenet yhteiset kerrat muistaa aina. Me ollaan jo kaikki nii isoja, kruissailaa autoilla ja moikataa kaupan kassalla.
Tulevaisuus on tärkein. Ja sen me itse rakennetaan. Kuitenki nyt elätään hetkessä. Nautitaan tuhannista edessä olevista kilometreistä, festareista, kesästä, töistä ja kaikesta mitä me ikinä halutaankaan. Muutamat faktat ei vaa muutu vaikka vuodet vierii nopeemmin ku koskaan.
Mulla on maailman parhaat ystävät. Maailman mahtavimmat vanhemmat ja kaikkein paras paikka asua.
// Ennenku menee liian vakavaks. En muistanu millasta on kirjottaa tällä vanhalla koneella, kuinka oon nauranu tunnin koneen vanhoille ylä-aste kuville, tai meijän kesävideoilla. Ja kuinka pirun hidas tää blogger on vieläki. Jokanen lause tökkii ja 3 kuvan lataaminen kesti 20 minuuttii. Nyt kysymys kuuluukin.
Onkos siellä enää ketää ?
